Goom-risteilyt… huh huh!

Yhtäkkiä ja yllättäen… 25 vuotta ja muutama viikko sitten sain puhelun, joka resonoi omalla tavallaan vahvasti vielä tänäkin päivänä mun arjessa sekä työssä ja ajattelin siitä nyt vähän kertoa.

Tuo soittaja silloin oli Jamboree Musicin Niko Lintukorpi, joka kysyi: ”Kiinnostaisiko lähteä vähän opiskelijaristeilemään?” En ihan tarkalleen tiennyt mistä oli kyse, mutta tottakai duunit kelpasivat ja kysyin koska lähdetään? Olin tuossa kohtaa soittanut vasta noin puolisen vuotta päätoimisesti keikkoja ja ajattelin, että tästähän saattaisi ehkä olla hyötyä tulevaisuudessa. Ja jos ei muuta, niin varmasti jokunen hieno muisto jää ja kyllähän siitä joku korvauskin maksetaan.

Enpä osannut kuvitella, että oikeastaan kaikki, mitä ammatissani tulen tekemään seuraavan 25 vuoden aikana ja mikä on elämäntilanteeni tällä hetkellä, on tavalla tai toisella seurausta tuosta Nikon puhelusta.

Noniin… 25 vuotta sitten, tällä päivämäärällä, helmikuun 7. päivänä, aurinkoisessa pakkasaamussa saavuin sitten Kouvolan juna-asemalle. Laiturilla törmäsin yllättäen paikalliseen, jo silloiseen lajilegendaan DJ Toukkaan.

Olimme kyllä Toukan (aka Mika Juhani) kanssa hyvän päivän tuttuja Donna K:sta (ja surullisen kuuluisasta Lahden Roomasta), mutta nyt olin lähdössä suuresti fanittamani soittajan kanssa yhdessä keikalle. Laivalle saavuttuamme alkoi poskia kuumottaa kun meininki alkoi selviämään. Saapuville opiskelijoille jaettiin laivaan noustessa kondomeja ja heti sisääntuloaulassa oli ensimmäisenä ohjelmanumerona kaljanjuontikilpailu.

Sitten alkoi myös valjeta konkreettisesti, mihin porukkaan olin lähtenyt mukaan, kun samaan palaveriin tupsahti juontajana toiminut Radio Mafian Jusu Lounela, DJ:t Kalle Miettinen ja Mikko ”Peltsi” Peltola, Screen-klubin Juha ”Mad Jay” Mellin ja viimosen päälle herrasmies, Anssi ”Dj Tanssi” Järvinen. Toki paikalla oli muitakin sen ajan kovimpia soittajia niin ravintola kuin klubipuoleltakin, mutta näitä kavereita arvostin ja arvostan edelleen todella isosti.

Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun siinä viikon aikana mietin, että mitä hittoa minä teen siellä heidän kanssaan, samojen soittimien takana ja saman yleisön edessä? Nopeasti kuitenkin löydettiin yhteiset sävelet vaikka nämä DJ:t olivat soittaneet jo koko ysärin Suomen ykkös yökerhoja, klubeja ja kiertueita. Tehneet radiota ja ehtineet soittamaan maailman tähtienkin kanssa, paljon ennen kuin mä olin edes koskenut ekan kerran DJ-soittimiin.

Yksi musiikillisesti hienoimpia heräämisiä nuorelle Anselmille oli, kun istuttiin mun ensimmäisen keikan jälkeen hyttien edessä käytävällä Peltsin ja Kalle Miettisen kanssa.

Juotiin kaljaa ja juteltiin kaikenlaista musiikista ja vähän sen vierestäkin. Tuohon aikaan elektronisen tanssimusiikin eri tyylisuuntaukset alagenreineen olivat meikäläiselle aivan tuntemattomia ja kun Miettisen Kalle hoksasi tämän, hän sanoi: ”Sulla ei taida olla mitään hajua näistä klubimusa hommista? Otappa kuule aamulla neljän aikaan koppa kaljaa mukaan ja tuu discon DJ-koppiin!”

Näin tehtiin ja sinä aamuna Kalle soitti yleisimmät housen, trancen, technon ja hardimman musan tyylisuunnat läpi ja tuhottiin se kaljakoppa siinä samalla. Monet biiseistä olivat kyllä tuttuja Donna K:n tanssilattialta, mutta ei mitään hajua, mitä genreä ne edustivat. Siihen aikaan mulle riitti, että musiikki oli vain hyvää ja se soi oikeassa kontekstissa! Ja niin se on muuten edelleenkin. Tämän aamuöisen session jälkeen tiesin, että tykkään housesta, minkä olin aikaisemmin määritellyt jonkinlaiseksi ”uudeksi discoksi” ja tästä eteenpäin aloin ajattelemaan tanssimusiikkia paljon monimuotoisempana ja monimuotoisemmin. Jos mulla nyt ikinä on ollut mitään omaa juttua, niin tässä kohtaa sekin alkoi viimeistään hahmottua.

Vuonna 2000 Goom-risteilyt olivat 7.-11.2. Siis neljä lähtöä Viking Linen ms/ Cinderellalla ja kotisatama Helsingissä. Siellä juotiin siideriä (jos hytin jääkapissa oli), Olvia ja Minttuviinaa sekä vedettiin Lucky Strikea niin, että peräpäästä nousi savu. No itse en vetänyt, mutta sitä oli siellä esillä joka kulmassa! Tottakai jengi pukeutui silloinkin hassuihin asusteisiin (myös alastomuus oli hyvin vahvasti läsnä, koska kameroilla ei silloin vielä voinut soittaa) ja osallistui Goom-Showhun hillittömillä esityksillä. Itsekin raahasin levypakkien lisäksi pari lätkäkassillista erilaisia asusteita, kukkamekoista ja rintsikoista, flanelliseen yöpukuun, nahkaliiveihin ja koppalakkiin. Ja mitä nyt vaan ”hassuksi” luokiteltiin..

Jusu veti Bronx-turistikierroksia laivan alimmissa kerroksissa, Hemma Beast järjesti keikallaan itä-meren hulluimmat toogabileet ja bodypainting-kisassa todistettiin, että jumala tai äiti ei todellakaan ollut sillä laivalla mukana, tai edes mielessä. Peltsi piti saunabileitä näköalahississä, joku lauloi Maamme-laulun ja Anssin ja Toukan iltapäiväkeikalla syntyi legendaarinen: ”paska biisi, ihan paska”.

Monet sanovat, että juurikin nämä Cinderellan vuodet olivat ne parhaimmat vuodet kyseisen tapahtuman historiassa. Laiva oli lähes joka kerta loppuunmyyty ja jos joku on ollut rakkauden laiva, niin kyllä se oli Cinderella Goomien aikana! Goom-Majan Marko Liminka ja Janne Andersin sekä Niko Lintukorpi, yhdessä korvaamattoman ja maailman ihanimman Goom-Staffin kanssa rakensivat risteilyjä suurella sydämellä, rakkaudesta lajiin. Kriteerit olivat korkealla ja bändit, tiskijukat, juontajat sekä teknikot risteilyillä olivat tuohon aikaan parasta, mitä Suomessa pystyi saamaan. Sitä ei painettu liukuhihnalta, vaan se oli käsityön ja rautaisen ammattitaidon tuotos!

Jos jollain on tuon vuoden 2000 artistilista tallessa, niin hihkaiskoon! Tunnelma oli aina haikea, kun laivasta poistuttiin ja hyvästeltiin suurin osa näistä Goom-ystävistä. Jotkut jopa vuodeksi, kunnes sitten taas mentiin.. Monien näiden Cinderellan vuosien aikana tapaamieni ihmisten kanssa saan onneksi vieläkin tehdä duunia, tai sitten muuten vaan ollaan vieläkin tekemisissä ja hyviä ystäviä. Vaikkei vuosiin nähtäisi, niin jutut jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäi.

Mainitsin tuossa alkuun, että tuo Nikolta saamani puhelu resonoi arjessani vieläkin vahvasti ja tulee tekemään sitä tästä ajasta ikuisuuteen. Tuon puhelun syy-seurausketjussa ansaitsin mm. jonkinlaiset ammatilliset kannukset, joilla pääsin myöhemmin yhdeksi Turun Hamburger Börssin soittajista, josta taas jatkoin ensimmäiseen omaan DJ-residenssiin, avaamaan silloin uutta Mikkelin Night Vaakunaa.

Edelleen tulee silloin tällöin keikkabuukkauksia ihmisiltä, joiden kanssa juotiin vuonna -2000 kaljaa hyttikäytävällä tai minttuviinashotteja jonkun randomin 150-kiloisen pohjoisen pojan navasta, aamulla klo 7.38 ja tehtiin halukkaille brassivahauksia roudarinteipillä.

Tapasin Goomilla ensimmäistä kertaa tulevan vaimoni ja lasteni äidin. Goom-johdannaisena pääsin ensimmäiselle ulkomaan keikalleni, sekä löysin itseni Ibizalta, joka sitten taas vaikutti meidän Fiilis-klubin syntyyn, Baleaariseen musaan hurahtamiseen ja moneen muuhun klubimusa juttuun.

Myös tiskijukkien SM-tittelin voitto Showmaster-kisassa vuonna 2000 irtosi jutuilla, jotka pääosin saivat alkunsa ja kehittyivät tuolla risteilyllä. Myös mun osallisuus tiskijukkana Helsinginkadun approissa ja virallisilla Abiristeilyilla parin kymmenen vuoden ajan on ollut ja oli seurausta tuosta vuoden -2000 Goomista.

Minä ehdin soittamaan Goomeja 23 vuotta. Tarkkaa lähtöjen määrää en tarkalleen tiedä, mutta ehti niitä tulla aika monta. Risteilyillä kävi myös säännöllisesti samaa jengiä vuodesta toiseen ja tämän myötä näille (meille) vakkareille perustettiin SenioriGoomMatkaajaKlubi.

Vaikka Goomia ei enää ole, niin Goom-veteraanit jatkavat ja jaksavat vielä omana yhteisönään. Kaikkiaan heitä on arviolta noin 130 jäsentä (korjatkaa toki jos olen ihan väärässä!) ja ensi viikolla 15.2. aktiivisimmat ovatkin lähdössä pikkujouluristeilemään. En nyt muista tarkkaan, kuinka monta lähtöä piti olla, että tuohon klubiin pääsee, mutta jos sinulla on niitä yli 5 ja jos saman henkisten hullujen seura kiinnostaa, niin ota yhteyttä.

Olikos meillä hauskaa?

No oli kyllä – Hauskaa Aiwan Simppana!

DJ Anselmi Kuusisto