Lavakauden päättäjäiset pidettiin jo 26. kerran 13. syyskuuta 2015. Vaikka juhlapaikka on vuosien saatossa muuttanut paikasta toiseen vietettiin juhlia kuitenkin perinteisin menoin.
Seminaari tapahtui Koskikeskuksen Skål- baarissa. Ja ilta jatkui Hullussa Porossa. Seminaarissa haettiin näkökulmaa musiikin lähitulevaisuuteen. Seminaarin korkkasi käyntiin Janne Leino, ja äänessä olivat muiden muassa laulaja ja lauluntekijä Maki Kolehmainen, Elvis ry:n Aku Toivonen, Eki Puumalainen Poptorista ja Markku Mäenpää Järviradiosta.

Medioita vaikka muille jakaa

Janne Leino toi kuulijoilleen varsin selkeästi esille miten yhteiskuntamme digitalisoituminen näkyy arjessamme ja musabisneksessä.

Kuten jokainen ympärilleen katsova saattaa huomata, eivät ihmiset enää lenkillä ollessaan kuuntele musiikkia c-kasetilta tai kannettavalta cd-soittimelta.  Ihmiset kuuntelevat  musiikkia yhä kasvavassa määrin internetistä, pääosin sähköisiltä musiikinjakoalustoilta, joista mainittakoon esimerkiksi ruotsalainen Spotify joka on noussut maailmanlaajuiseen suosioon.

Miksikö näin?

Chris Anderson osaa kertoa ainakin kaksi syytä:

1) Vähimmän vaivan ”laki”: musiikin ja elokuvien lataaminen on netistä helpompaa kuin kauppaan käveleminen.
2) Uuden sukupolven asenteet: 2000- luvulla ilmaisesta on tullut niin hallitseva ilmiö, etteivät nuoret ymmärrä miksi maksaa (verkossa tarjolla olevasta) mediasisällöstä.

Musiikki ja median jatkuva digitalisoituminen hallitsee ajankäyttöämme. Ihmiset istuvat yhä enemmän tietokoneella selaten Youtubesta tai netistä lempiartistiensa musiikkia. Samalla luetaan digilehdestä päivän uutisia. Ihmiset käyttävät medioita nykyään päällekäin. Tämä täytyy ottaa huomioon tutkittaessa eri digitaalisen median käyttäjämääriä.

Leino on yhtä mieltä mediatutkijoiden kanssa infoähkyn aiheuttamista vaikutuksista kuluttajiin.  Tajuntaamme menee sanoma paitsi siitä minkä haluamme kuulla, mutta myös mikä meidät ”pakotetaan kuulemaan.” Miksikö televisio-ohjelmiin lisätään yhä enenevässä määrin tuotesijoittelua? Siksi koska ihmiset pystyvät nykytekniikalla kelaamaan mainoskatkot ohi.

Digitalisoitumisesta on myös apua

Emme ehkä ymmärrä kuinka paljon digitaalinen media ympäröi ja hallitsee ja toisaalta tarvitsee meitä.

Seminaariväki oli Leinon kanssa yhtä mieltä siitä, että digitaalisaatio muuttaa kuluttamista, sitouttamista, jakelua ja verkkosuunnittelun liiketoimintaa.

Nykytrendinä on, että kirjoitamme sosiaalisen median julkaisukanaville päivittäisistä tekemisistämme. Me myös jaamme katsomiamme musiikkivideolinkkejä toisillemme. Tätä kutsutaan sosiaaliseksi kuratoinniksi. Johdatamme toisiamme mielenkiintoisten sisältöjen äärelle ja tällä tavoin luomme yhteyksiä uusiin käyttäjiin.

Seminaarissa nousi esiin globalisaation vaikutukset, sekä monialustaisen julkaiseminen. Yhteiskuntamme alati digitalisoituessa yritysten / artistien tulisi laatia digistrategia. Sitä laadittaessa tulisi pohtia ainakin sosiaalisen median hyödyntämistä, markkinointia, analytiikkaa, (media)teknologiaa sekä erilaiset hakutoimintoja. Medioiden kohdalla asiasta voidaan puhua konvergenssin ensimmäisenä ulottuvuutena: esimerkiksi Helsingin Sanomien digilehdestä saattaa nykyään nähdä uutistekstin lisäksi myös videoita tapahtumapaikalta.

Konvergenssin luomaa mahdollisuutta voisi hyödyntää musiikinkin jakamisen kohdalla. Artistia voisi mainostaa kaikilla mahdollisilla julkaisualustoilla. Vanhempi polvi käyttää vielä printtimediaa sekä katsoo televisiota, nuoriso selaa internetiä eri muodoissaan. Tällä tavoin mainonta saadaan tavoitettua juuri halutulle kohderyhmälle.

Elämme muutosten aikaa

Yhtä kaikki. Meidän ja musiikintekijöiden pitää nyt tarkkaan miettiä kuinka, ja miten median kuluttajat saataisiin tavoitettua mahdollisimman hyvin. Kaupungistumista tapahtuu kasvavassa määrin. Leino kuvasi tätä hyvin: ” mitä Kainuuseen jää, kun kahdesta ihminen toinen lähtee?”

Muistakaamme: printtimediakaan ei ole kuolemassa aikoihin. Media, musiikki ja musiikin jakotavat elävät nyt muutosten aikaa. Radion puolella muutos näkyy niin, että perheet eivät enää kokoonnu yhdessä radion ääreen kuuntelemaan ohjelmaa vaan eri sukupuolille, ikäryhmille ja tietysti eri musiikkimaun omaaville on omat kanavansa. Tilanne on kuin karkkikauppa: kuuntelija saa valita pussiinsa omat suosikkinsa tarjolla olevista. Varsinkin suuremmat nuorille suunnatut radiokanavat rehentelevät suurella kuulijakunnallaan. Toki varhaisnuoretkin kyllästyvät jossain vaiheessa kuuntelemaan samaa rallia päivästä toiseen.

 
Radiokanavat käyttävät digitaalista mediaa hyödyksi siten, että luovat esimerkiksi Spotifyhyn tai Youtubeen oman kanavansa soitossa olevia kappaleita tehden niistä nettiin soittolistan. Tätä asetelmaa voidaan tuumailla kahdesta näkökannasta: se on toisaalta hyvää mainosta radiokanavalle, mutta yhtäältä se karkottaa nuoret yhä enemmän pois radion ääreltä digitaalisten julkaisujen pariin.

Lavakausi laitettiin seminaarin jälkeen pakettiin hyvien esiintyjien kruunatessa illan. Artistit ja fanit ottivat valokuvia itsestään ja toisistaan. Jälleen sosiaalinen media täyttyi kymmenistä uusista valokuvista.

Dani Branthin
Toimittajaopiskelija