Kesän 2015 ilmiö radioalalla on julkkisten käyttäminen radioiden kesätyöläisinä. Mukaan ovat lähteneet monet kaupalliset radiot, mutta myös Yle, jonka maakuntaradiossa on aloittanut ainakin yksi tangokuningas.

Hieman ihmetyttää toimittajaliittojen syvä hiljaisuus ilmiön edessä. Olisiko asia jäänyt huomaamatta vai vaietaanko huonon taloustilanteen myötä?

Ennen vanhaan olisi noussut hirmuinen meteli ja kaamea hässäkkä, jos oikeat, ammattiin opiskelevat kesätyöläiset olisi sivuutettu samalla tavalla.

Julkkisjuontajien käyttöä perustellaan kiinnostavuudella. Onhan kansan parissa liikkuvalla keikkatyöläisellä kaikkien alojen asiantuntemus, jota ei saa yliopistosta tai työharjoittelusta. Vai onko?

Olen kuullut vain muutamia julkkisjuontajia ja heitäkin vain pätkittäin. Yleiskuvaksi on jäänyt, että läppää ja kevyttä kenttähuumoria tulee niin kauan kuin julkkis on jotenkin omalla alueellaan. Yhtään syvempää tietämystä maailman ja kotimaan asioista on turha odottaa. Jos julkkis on musiikkialalla, hän puhuu sujuvasti omasta musiikistaan ja keikkailusta. Jos julkkis on muotialalta, hän puhuu sujuvasti muodista. Ja niin edelleen.

Mutta kun mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jutut joko vähenevät tai aiheuttavat myötähäpeää.

Julkkisjuontaja on pätkätyöläinen, eikä aiheuta suuria kustannuksia, koska hänellä on samalla jotain myytävää. Hänen julkisuusarvonsa edesauttaa radion markkinointia.

Luulen, että useimmat kuuntelijat arvostavat ammattitoimittajien laajaa yleissivistystä ja elämänkokemusta, joka on kyllä vähenemään päin. Useissa formaattiradioissa juontajien mahdollinen yleissivistys ja elämänkokemus ei pääse esiin, jos tehtävänä on vain kertoa kellonaika ja säätila, jonka näkee ikkunasta tai älypuhelimesta, ja seuraavan biisin nimi.

Monia radiotyöläisiä jurppii se, että pomot ovat tarkkaan määritelleet juontojen sisällön ja pituuden. He eivät siis ole niin yksioikoisia kuin kuulostavat. Mutta minkäs mahdat, kun pääkonttorissa on päätetty linjasta ja sen toteuttamisesta.

FM Pekka Aalto