Tuokiokuva festareilta:

Seison suomalaisilla festareilla anniskelujonossa. Eräs tuttu tulee juttusille. Kerron aikovani ostaa parinkympin viinipullon ja tuttu kauhistuu. Viini on kuulemma niin kauheaa kuraa, että sen sisäänostohinta on ollut parikymmentä senttiä jos sitäkään. Poistun juomajonosta ja suuntaan toisaalle.

Vettä tulee kuin aisaa, mutta sateenvarjoja ei saa käyttää. Paleltaa, saman verran kuin marraskuussa, mutta silloin optimistikaan ei kulje shortseissa. Nyt liikkeellä on muitakin keuhkokuumeen hankkijoita. Täytyy pogoilla tai muuten vain heilua, jotta pysyy lämpimänä.

Lopulta pääsen, jonotuksen jälkeen, nautiskelemaan (?) virvokkeita tuulen ja sateensuojaan telttaravintolaan, jossa on vain kylmä. Muutaman jälkeen huomaan, että olisi pakko pistäytyä hiekkalaatikolla. Sitten jonotetaan taas. Reippaimmat ja humaltuneimmat miehet menevät tietysti kusilaarille rivimuodostelmaan, mutta isompaa tarvetta varten on jonotettavana.

Tottakai välillä on saatava hiukopalaa. Hinnat ovat gourmet-tasoa, katuruoka on katuruokaa. Harmittaa, ettei tullut omia eväitä mukaan. Kai niitä saa sentään tuoda tähänkin leiriin.

Jotta pääsisi tarpeeksi lähelle esiintymislavaa ja kokisi yhteenkuuluvaisuutta muun yleisön kanssa, täytyy luopua nesteiden tankkaamisesta. Keskeltä yleisömassaa on työlästä lähteä tarpomaan kohti bajamajaa, kun bileet ovat parhaimmillaan. Omaa porukkaa ei kuitrnkaan löytäisi, eikä kännykkäverkkokaan toimi, kun väki tukkii linjat selfiekivilla ja muilla viesteillä.

Esiintymislavasta kannattaa pysyä melko kaukana, jotta jäljellä oleva kuulo ei katoa. Tällä kertaa lavalta luukutetaan niin kovaa, että kaikki käyttävät korvatulppia. Kaikki paitsi yksi eli puolikuuro miksaaja. Mietin, miksei voisi olla toisin. Pakotettais se puolikuuro miksaaja käyttämään kuulokkeita, joissa on ns nupit kaakkoon.

Kaukana esiintymislavasta ei näe esiintyjiä kunnolla. Onneksi isot näytöt on keksitty, ja kuvausryhmä välittää shown näytöille. Aivan mahtavaa.

Aiemmasta viisastuneena poistun paikalta ennen loppuhuipentumaa, jotta välttäisin ruuhkat. Valitettavasti moni muukin tekee samoin. Taksia ei saa ja bussi meni just. Onneksi majapaikkaan on vain pari kilometriä. Kävellen sateessa.

Festareiden jälkeen teen yhteenvedon kahden hengen kustannuksista. Majoitus sesongin hinnoilla kahddlta yöltä, 400 euroa. Matkat julkisilla, etäisyydestä riippuen 100 – 200 euroa. Pääsyliput kahdelta päivältä 200 – 300. Kahdn päivän ruokailut ja juomailut 200 – 400. Loppusumma 900 -1300 euroa.

Ensi kesänä voisi ottaa järjen käteen.

Tilataan pitopalvelusta erinomaiset ruuat ja haetaan kaupasta maittavat laatujuomat. Kutsutaan parhaat kaverit mukaan. Ostetaan festariartistin koko levytuotanto konserttitallenteineen. Ostetaan uusinta tekniikkaa edustava iso televisio ja blueray-soitin.

Jos sää sallii, rakennetaan oma festarialue pihalle. Kannetaan tehokkaat stereot ulos ja liitetään ne juuri hankittuun uuteen TV-tekniikkaan. Mukavimmat nojatuolit tuodaan ulos.

Ruokaa ja juomaa voi noutaa puffetista tarpeen mukaan. Vessaan ei muodostu jonoa. Jos tulee kylmä, lämmitetään sauna. Festaripäivä kuluu rattoisasti ystävien seurassa, ilman örveltäviä tuntemattomia tyyppejä. Illan päätteeksi otetaan yöpalaa ja kellahdetaan omaan sänkyyn lakanoiden väliin.

Seuraavana aamuna, kotifestareiden jälkeen jäljellä on ainakin festariartistien koko tuotanto konserttitallenteineen sekä iso televisio ja blueray-soitin. Todennäköisesti kaapistakin löytyy vielä ruokaa ja juomaa. Eikä tarvitse buukata itseään ulos klo 12 lähteäkseen kotimatkalle.

Hei, tässähän on järkeä!

Kaupallisella puolella Finnkino on toteuttanut jo jonkin aikaa etäkonsertteja mm. New Yorkin Metropolitan-oopperasta ja muutamista popkonserteista. Olosuhteet mukavissa nojatuoleissa popcornin ja juoman kera ovat loistavat kenttäolosuhteisiin verrattuna. Okei, jotkut keikat ja festarit ovat sukipolvikokemuksia, mutta vuosien myötä osaa arvostaa myös mukavuutta – ja miettiä kustannuksia.

PENA