Pääkaupungin viimeinen tanssiravintola on kuulemma loppumassa. Samoihin tiloihin puuhataan sporttibaaria. Syy on selvä: tanssiyleisön keskimääräinen illan ostos on pyöreä nolla. Tanssijat eivät osta mitään ja vesikin pitäisi saada ilmaiseksi. Tee siinä sitten kannattavaa ravintolabisnestä.

Ravintolamuusikoiden oma liitto on jo kaukaista historiaa. Viimeisetkin ravintolasoittajat ovat eläkkeellä tai aivan muissa töissä. Syy ei ole tietenkään vain tanssiyleisön vaan kulttuurin muutoksen. Kaupparatsu Huikkanen on eläkkeellä, myyntiedustaja Kuntonen käy illalla kuntosalilla ja hakee viihteensä netistä.

Tanssiminen on siirtynyt takaisin tanssipaikoille. Tanssiravintoloiden kultakausi kesti parikymmentä vuotta, sotasukupolven ja suurten kosteiden ikäluokkien nuoruuden. Sitten tulivat diskot, joissa ei tarvita varsinaista tanssitaitoa, kun tanssitaan erillään.

Tanssikulttuuri sai jatkoaikaa Topi Sorsakosken ja Agentsien ansiosta 1980-luvulla, kun uudet beat-yhtyeet tulivat lavoille. Kymmenen vuotta myöhemmin Yölintu palautti humpan lavoille. Sitten tulivat Jari Sillanpää ja A. Mattilat, mutta pitkään aikaan ei tullutkaan ketään. Levyfirmoissa vaihtui sukupolvi, joka hakeekin uudet tähdet televisiosta. Samaan aikakauteen sattui myös levyn levymyynnin romahdus ja formaattiradioiden yhdenmukainen poplinja.

Alan arvostettu asiantuntija Heikki Kahila totesi eräässä haastattelussa paritanssin olevan siirtymässä liikuntaharrastukseksi ja myös museoituvan. Hän tarkoitti kaiketi sitä, että paritanssi otetaan esiin tietyissä tilanteissa, mutta se on menettänyt paikkansa suuren yleisön ajanvietteenä. Paritanssista on tulossa uusi kansantanhu, jota lajin harrastajat treenaavat säännöllisesti ja käyvät sitten näyttämässä taitojaan lähinnä toisilleen.

Media pitää yllä kuvaa elinvoimaisesta tanssikulttuurista. Odottakaapas alkukesää, niin lehtiin ilmestyy juttuja lavatanssien viehätyksestä ja laulajien mahdottoman kalliista keikkapalkkioista. Aina unohdetaan, että keikkalaskutuksesta maksetaan kaikki kulut kaikille, eikä kukaan nappaa nykyään kassaa kainaloonsa.

Miten tanssipaikoille saataisiin lisää väkeä?

Paritanssi on nykyään pitkälti lajia harrastavien pariskuntien paripunnerrusta. Siis melko kaukana takavuosien sosiaalifoksaamisesta ja parinmuodostuksesta. Moni tanssitaidoton kammoksuu tanssipaikalle lähtöä siinä pelossa, että joku saattaa pyytää tanssimaan. Moni haluaisi kuitenkin tulla aistimaan tunnelmaa ja kuuntelemaan hyvää musiikkia.

Rakentakaa tanssipaikoille viihtyisät kahvilatilat ja katsomot, joista on hyvä näköyhteys esiintymislavalle. Näin paikalle saadaan sekin porukka, joka ei välttämättä halua hikoilla parkettien partaveitsien seassa. Yleisömäärien kasvaessa myös ohjelmaan voidaan panostaa.

Kehittäkää lavatansseista myös matkailutuotteita, niinhän ne tekevät Välimeren maissakin. Turisti maksaa mielellään, kun pääsee kokemaan eksotiikkaa yöttömässä yössä. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin, joten ei enempää tällä kertaa.

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, tanssiravintoloiden määrä on supistunut vuosi vuodelta, eikä käännettä parempaan ole näköpiirissä. Helsingin viimeinen paikka on loppumassa ja kato on käynyt muuallakin. Toimivia tanssiravintoloita on vain muutama per maakunta. Viikolla tanssitaan vielä laivoilla ja talvisin tuntureiden hotelleissa.

PENA